Niin paljon on tapahtunut. Mä olin kävelyllä ja ketjupolttamassa. Mun normielämää tällä hetkellä. Huomenna taas töitä, jossa on kivoja ihmisiä ja aamulla saa juoda kahvit rauhassa. Mä oon tavannut tässä yhen ihanan ihmisen. Mun poikaystävä, Chris oli täällä meitsin luona kahvittelemassa. Oli tosi kotonen fiilis. Meillä kaikki on niin luontevaa. Tuntuu niin höhlältä että mä saatoin joskus olla rakastunut johonki Alexiin. Maailman feikein pelle. Chris sanoo asiat suoraan ja jaksaa nostaa mut ja kantaa yli lasinsirujen ja kaiken ikävän ja silti sillä on aikaa myös kertoa että mä olen kaunis.

Se on söpö. Kaikki mitä se tekee tuntuu söpöltä. Mä olin aluksi vähän epävarma omista tunteistani mutta lähdin ulos silti. Ei kaduta tippaakaan. Meillä sujuu paremmin kuin hyvin. Ja tuskakin onnistuu. Ja mulla on paras ystäväkin. Sen kaa on aina hauskaa. Sen seurassa naurattaa ja voidaan pölistä tuntikaudet.

Mulla on myös syömisongelmia, mutta pikkujuttu. Ei ne haittaa kun on kaikkea muuta ihanaa <3

Olen ollut aika iloinen ja helpottunut tässä viimeaikoina. Tosiaan, mulla on nyt uusi asunto ja duunikin jopa. Ajatelkaa, mä käyn joka päivä jossakin. Lisäksi mä aion hakea kouluun. Joko leipuri-kondiittoriksi tai sitten hiusalalle. Tällä hetkellä, mä tajusin että olen oikeastaan aika onnellinen. Se sai ajattelemaan onnellisuutta. Tän viikon mä olen joutunut keskittymään siihen hetkeen, missä olen nyt. Kun kantaa laatikoita muuttoautoon, tai istuu perehdytyksessä, ei ole aikaa miettiä kaloreja ja kulutusta. Kun on nälkä, ei jaksa kiinnostaa, näyttääkö Carrie Bradshawilta vai Adelelta. Kun näkee itsevarmoja, nättejä tyttöjä, jotka on kaikki painavampia kuin minä, mutta pärjää silti elämässä, ei jaksa uskoa kaikkea sh-teinien propakandaa. Kun pojat katsoo silmiin, eikä esitä liian kivoja, ei ole ikävä Alexia. Kun Brian juttelee mun kanssa, eikä selvästi aina keksi mitä kirjoittaisi, jaksaa odottaa että toinen pyytää ulos, eikä tarvii miettii mitään ihastumisen tunnustuksia. Mä tajusin, että elän hetkessä. Mä en ole enään sitten-kun-Ashley, vaan tällä-hetkellä-Ashley.

Tiedän, etten muutu ihmisenä sen kummallisemmaksi vaikka kuinka laihtuisin. Oikeastaan, en taida jaksaa ja hymyillä mikäli en ole terve ja terveellinen elämäntapa on ainoa tie terveyteen. Joten, pitäisi vähentää tupakanpolttoa ja aloittaa terveellinen syöminen ja liikkua päivittäin noin tunnin verran. Jos kiloja tulee lisää, vaikka elää terveellisesti ja liikkuu niin se on täysin luonnollista. Olen tällaisena itselleni ihan tarpeeksi. Ryhdyin myös miettimään asioita joista olen ajatellut että mitä haaveilen tekeväni sitten kun minulla on kumppani. Enkö voi kävellä yksin tai kaverin kanssa rannalla myöhään ja ottaa siitä kuvia? Enkö voi lojua yksin sohvalla ja katsella elokuvaa? Enkö voi leipoa yksin jotain hyvää? Käydä vaikkapa kavereiden kanssa ulkona. Jos seksiä haluaa, sitä saa vaikka kumppania ei olisikaan. Voin tehdä kaikki ne asiat ihan yksinkin vaikka heti. En sitten kun.... Tällä hetkellä ei ole hirveästi rahaa, mutta mulla on vaatteita tarpeeksi, ruokakin järjestyy. Tuska on kesällä, sinne ois kiva päästä mutta se on kesällä, ei nyt. Jos saan rahaa ennen kesää, menen tuskaan. Jos en, en mene. Sitten kun on rahaa... on kaukainen juttu. En mä tiedä, kuuntelenko metallia enää sitten kun on rahaa. Entä jos delaan ennen sitä? Nyt ei ole tuloja, joten en laita rahaa sivuun. Jos asioille ei voi tehdä mitään kongreettista, niiden stressaaminenkin on aivan turhaa.

Yleensäkin. Jos stressaa jotain, mitä ei voi muuttaa tai mille ei voi tehdä sillä hetkellä mitään, se asia kannattaa siirtää pois mielestä. Turha spekulointi ei ole mistään kotoisin. Ei mun tarvitse miettiä että entä jos Brian ei pyydäkään mua ulos. Jos se ei pyydä mua ulos niin ei mun elämä nyt kovinkaan paljon muutu. Ei oikeastaan laisinkaan. Mä olen onnellinen ihan itsenikin kanssa. En mä ketään TARVITSE. Tarvitsen ihmistä vasta kun se on osa mun onnellista elämääni. Ennen sitä ja sen jälkeen, en.

Feidasin muuten Alexin. Se puhuu niin paljon paskaa muista ihmisistä, ettei sen kanssa hengailu enää huvita. Feikki jätkä. Se ei enää oo se sama poika mihin ihastuin, vaan joku ihan outo vääristymä.

Ruokapäiväkirja:
Aamiainen
smoothie = 80 kcal jos marjoja ja banaania ei lasketa

Joo eli päätin, että huomenna aloitan sitten sen laihdutusurakan kunnolla. Alotan Skinny Girl - dieetin mutta sillä tavalla, että hedelmiä ja marjoja saa syödä niin paljon kuin haluaa (siis tuoreena, sellaisenaan) ja ne kalorimäärät koskevat sitten ei tuoretta ravintoa, kuten viljatuotteita, lihaa, maitotuotteita, rasvaisia ruokia ja muuta sen suuntaista. Tämä ei tarkoita että kiskoisin päivittäin kalorimäärät täyteen suklaata ja sitten vain hedelmiä, vaan yritän priorisoida, että proteiinit ja kalorit olisivat tasapainossa ja sitten kuituja tulisi noista hedelmistä. Lisäksi päätin, että liikun tunnin joka päivä.

Eli huomenna tiedossa.... 400 kcal.

 

Mitäs muuta? Paska olo. Alexilla on ihastus, en ole enää ees ihastunut koko jätkään itse. Ja Alex lisäksi on alkanut käyttäytymään eri tavalla. Tuntuu ettei hän kunnioita minua ihmisenä enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Ettei hän edes välitä. Noh. Mulla on muutakin elämää: töitä pitäs saada ja haluun painaa 45 kg kesään mennessä. Sillon kelpaan kenelle vaan!

Alex ja minä. Huoh. Olemme tosiaan vain ystäviä. Se siitä, päätin etten uhraa enää ajatustakaan ikuisesta rakkaudesta haavelemiseen, vaan keskityn omaan elämääni: flirttailen kenelle haluan, alan syömään terveellisesti ja hoikistun 46 kiloon ( oon niin lyhyt että tuo on ihan normaalipainoa vielä!!), liikun säännöllisesti, keskityn suunnittelemaan vaatteita ja riehumaan kavereiden kanssa ja etsimään töitä. Shoppailemaan, dokaamaan, keikkailemaan ja riehumaan. Sitä mä elämältäni haluan, en mitään suurta vaan jokapäiväsiä pikkuasioita. Kai minä sitten voisin tyytyä myös siihen, että poikia tulee ja menee. Ei sitä suurta rakkautta, mutta pieniä ihastumisia, joiden kanssa voi pitää hauskaa sen vähän aikaa ja sitten unohtaa. Voi, se vasta olisi elämää :')

Tosiaan, aloitin tuon elämäntaparukkauksen tänään. Kirjaan ylös kaiken, mitä syön ja päätän yliviivata suurimmat kaloripommit pois ja vaihtaa ne ravinteikkaampiin, pienempikalorisiin herkkuihin. Pääasiassa limsat ja keksit ovat minun paheeni. Ja energiajuomat..! Teen kaakaon veteen, joten kaksi kuppia päivässä ei ole kovinkaan suuri asia. Limsat korvaan teellä, eli itsetehtyä jääteetä ja kivennäisvesillä. Myös kraanavesi kelpaa hyvin. Keksien sijaan voisi napsutella vaikkapa omenanpaloja ja marjoja.

Lisäksi minun pitää säännöstellä syömiseni sillä tavalla, että ruualle on selkeät ateria-ajat, eli syön ruokaa silloin kun on ruoka-aika, en skippaa aterioita, mutten myöskään napsuttele mitään niiden ulkopuolella. Myös unirytmin kuntoonsaamisen pitäisi auttaa tässä. Oi, jos saisin töitä, olisi varaa käydä ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla. Ei tuonne lumeen viitsi mennä lenkkeilemään, joten liikunta rajoittuu punttisaliin, tällä hetkellä. Pitäisi muutenkin opetella budjetoinnin jalo taito. ♥